Ensimmäinen paketti salaiselta ystävältä

Viimein saapui postista ensimmäinen paketti salaiselta martta ystävältäni. Paketista löytyi sydänaihio ovikoristetta varten, siihen koristeita ja tietysti suklaata, koska mainostin siitä pitäväni. Lapset oli myös huomioitu karkkiaskein. Ihana paketti ja varmasti tulee sydän käyttöön! Sitä onkin helppo muutella vuodenaikojen mukaan. Kiitos! Jännityksellä jään odottelemaan jatkoa.

Säilöntää

Viime tekstin jälkeen minuun onkin iskenyt säilöntäkärpänen. :) Omenapuut ovat pullollaan omenia ja niistä pitäisi tehdä jotain. Sosetta olen jo keitellytkin useamman satsin ja erilaisia piirakoita on tullut leivottua. Erittäin hyvä tuli Dansukkerin kinuskiomenakakusta. Samasta vihkosesta aion kokeilla muitakin ohjeita.

Myös tomaatit antoivat hyvän sadon, mutta kypsäksi asti ne eivät pihalla ehtineet. Nyt pääsin viimein kokeilemaan paistettuja vihreitä tomaatteja. Ja hyviähän niistä tuli. Jostain syystä kyseinen elokuva on jäänyt mieltä kaihertamaan. Olen nähnyt sen vain kerran varmaan 15 vuotta sitten, enkä edes muista mitä siinä tapahtui, mutta tomaatit ovat jääneet mieleen. Pitäisi joskus katsoa elokuva uudestaan.

Sattumalta löysin vielä monta suurta kesäkurpitsaa kasvimaalta ja niistäkin kokeilin tehdä säilykettä. Se tekeentyy vielä jääkaapissa, enkä mausta osaa sanoa mitään. Jännittävää odotella, onko purkkien sisällöt kuinka herkullisia.

Omena-pinjahillo on varmasti hyvää, koska sitä ehdin jo maistaa purkittaessa. :)

 

Pienistä vihreistä tomaateista kokeilin hilloketta 

Välillä piti jo täydentää purkkivarastojakin. :). Viime perjantain Maaseudun tulevaisuudessa oli vielä chutneyohje, johon tuli kesäkurpisaa, sipulia, omenoita ja vihreitä tomaatteja. Pitihän sitäkin kattilallinen keittää. Sen esivalmistelut kyllä veivät vähän aikaa (vihreät tomaatit eivtä kuoriudu helposti). Toivottavasti vaivannäkö kannatti ja purnukoiden sisältö osoittautuu herkulliseksi.

Kotipuuhia

Ensimmäinen pakkasaamu takana ja sen kunniaksi oli laitettava oikein leivinuuniinkin tulet. Kerran tänä syksynä jo sain savupirtin aikaan, kun uuni ei oikein lähtenyt vetämään. Nyt näyttää vähän paremmalta. Harmittavan vähän olen käyttänyt uunia leivontaan. Lihapatoja ja joulukinkku on tullut uunissa haudutettua. Voisin ottaa talven tavoitteeksi opetella ruisleivän teon. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta en ole oikein mieleiseen lopputulokseen päässyt. Vanha, suvulta peritty juurikin löytyisi pakastimesta.

Muutenkin on syksyisiä puuhia tullut tehtyä. Eilen vaihdoin tupaan syksyverhot. Verhojen vaihto ei ole mitään lempipuuhaa (varsinkaan se silitys.), mutta lopputulos palkitsee. Onneksi nämä syksyverhot ovat helpot silittää, kun ovat niin kapoiset. Täytyy alkaa suosia tällaista mallia jatkossa, kun käy verho/kangas kaupoilla. Meillä on tuvassa kolme isoa ikkunaa, joten kalliiksi tulee tunnelman vaihtaminen. Vielä olen sinnitellyt pitkälti vanhan emännän verhovarastolla.

 Ystävien luona päästiin maistamaan, niin  hyviä maustekurkkuja, että ohjetta piti päästä myös itse kokeilemaan. Purkkiin meni kurkkujen lisäksi paprikaa, sipulia ja valkosipulia. (Kaalistakin kuulemmasopii joukkoon.) Liemessä on etikkaa, vettä, sokeria, suolaa ja sinapinsiemeniä. Oma lisä reseptiin ovat mustaherukanlehdet.

Kefiirin saloihin tutustumassa

Huomasinpa jokunen aika sitten myynti-ilmoituksen maitosienestä. Heti googlettamaan, mikä ihme se on ja selvisihän se: sen avulla voi valmistaa kefiiriä. Kefiirikin oli vain nimenä tuttu tuote aiemmin. Ostin sitten sienen ja se tuli kätevästi postissa maitojauheen seassa. Itse sieni on kukkakaalin näköinen ja n. 2 cm halkaisijaltaan. Sen sitten laitoin lasipurkin pohjalle ja maitoa päälle. Purkkia pidetään huoneenlämmössä n. vuorokausi ja kefiirin pitäisi olla valmista.

Ei meinannut kyllä minulla tulla valmista. Useaan kertaa vaihdoin maidon ja viimein, kun unohdin purkin vähän pidemmäksi aikaa sieltä tulvahtikin vastaan piimäinen tuoksu. Otin sienen uuteen purkkiin ja laitoin kefiirin jääkaappiin kylmentymään. Ilmeisesti se vahvistuu (muuttuu voimakkaamman makuiseksi) vielä viileässäkin ja säilyy parikin viikkoa. Sitten surautin sen sauvasekoittimella tasaiseksi ja maistelemaan! Pidän paljon piimästä ja siltähän kefiirikin maistui, pieni oudompi sivumaku siinä oli, mutta ei mitenkään paha. Kyllä tätä varmasti pystyy juomaan, ja ainakin kanojen, koirien ja kissojen herkkua se on. Eli ei siis turha ostos.