Sisustusta ja SMY:n viimeinen paketti

Viime viikolla kävimme sukuloimassa Kuopion suunnalla ja samalla oli tietysti käytävä uudessa ostoskeskuksessa. Pitkäaikainen haaveeni olisi sisustaa meidän tupa vanhan ajan tyyliin. Heppoinen halpis tv-tasommekin alkaa vedellä viimeisiään lasten hieman kovakouraisessa käsittelyssä, joten etsinnässä oli siis olohuoneen kalusteita. Ikeasta ei löytynyt oikein mitään sopivaa, joten kiertelimme sitten muissakin liikkeissä ja Askosta löysimme House-sarjan. Aikamme asiaa pohdittua varasimme tv-tason, vitriinikaapin ja sohvapöydän tummana versiona. Kalustoa saa sitten jatkossa vielä täydennettyä vaikka lipastolla. Nyt sitten vaan suunnittelmaan kalusteiden noutamista. Toivotaan, että sisustusmaku ei kovin paljoa ajan saatossa muutu ja näistä olisi iloa pitkään.

Palatessa postilaatikossa odottelikin viimeinen paketti Salaiselta Martta Ystävältäni. Paketti sisälsi huovutustarvikkeita ja suklaata (joka ei ehtinyt kuvaan asti...). Hauska idea oli tuo piparkakkumuotin avulla huovutus. Varmasti tulee muutama sydän tehtyä lisää vieläkin tekeillä olevaan joulukalenteriin. Eiköhän se ajoissa valmistu ja koristeitahan voi lisäillä vaikka myöhemminkin. Ja Ystävän henkilöllisyyskin paljastui samalla... Kiitos mukavasta syksystä!

Juhlahumun jälkeen

Taas on juhlittu synttäreitä oikein urakalla. Kovan pohdinnan jälkeen 5-vuotiaan kakusta tuli hevonen. Nelikymppinen sai "vain" broilerivoileipäkakun.

Kakun sisällä on perusmousseohjella tehty mansikka-mustikkatäyte.

Muutaman päivän herkuttelujen jälkeen keitetyt perunat, ruskeakastike jauhelihalla ja puolukkahillo on aivan oiva makuyhdistelmä!

Eläimetkin on saatu pikkuhiljlaa "talviteloille". Kanalassa on kaikki asukkaat sisällä. Vielä on pari kukkoa liikaa, mutta ovat niin pieniä, että saavat olla siellä rouvien seassa jonkun aikaa vielä. Tarkoituksena on pitää siellä vain yhtä kukkoa (kanoja 12 kpl). Lampaat ovat päässeet talviasuntoon ja seuraksi on tullut pässinalku Mauno. Tiedossa siis karitsoita alkukesästä. Mauno on ruskea-valkoinen suomenlammas, joka vähän kuvassa ujostelee tyttöjen takana. Keritseminenkin pitäisi hoitaa ennen talvea, kun vaan löytyisi jostain edullisesti hyvä kone. Saksimaan en taida uskaltautua.

Lukuharrastuksen elvyttämistä

Viime vuosina lukeminen on jäänyt vähän vähemmälle. Työt ja lapset ovat vieneet melkeinpä kaiken ajan. Yöpöydällä on kuitenkin aina kirja, mutta usein jo muutaman sivun jälkeen uni voittaa. Tällä hetkellä siellä on menossa Reijo Mäen Vares -sarjasta uusin osa Sheriffi. Olen lukenut aiemmin vain yhden Vares kirjan ja katsonut muutaman elokuvan. Samaa tuttua menoa on myös tässä osassa. Ihan hyvä dekkari, mitä ei tarvitse erikoisemmin miettiä, kunhan lukea porskuttaa.

Samalla teemalla on myös mennyt muut lukemiset eli viimeisimmät "päiväkirjat" ovat olleet Kirjastokissa ja P.S. Rakastan Sinua, jotka eivät herättäneet sen kummempia ajatuksia. Itse asiassa odotin jälkimmäiseltä jotenkin enemmän. Ajattelin, että se olisi "ahmimiskirja", jota ei malttaisi jättää kesken, mutta ei se niin hyvä ollutkaan.

Paras lähiaikoina luetuista kirjoista on ollut Nigel McCreryn Myrkynkeittäjä, joka sekin on aika tyypillinen englantilainen dekkari. Seuraavaksi valikoin melko runsaasta kirjahyllystäni luettavaksi Kjell Westön Älä käy Yöhön yksin.

 

Kuljetan lapsia jo muutamissa harrastuksissa, ja niiden aikana on hyvä hetki lukea. Tunti omaa aikaa kirjan ja ehkä karkkipussin kanssa.

Lokakuun paketissa Salaiselta Martta Ystävältäni sain tarvikkeita geelikynttilöiden tekemiseen. En olekaan ennen niitä tehnyt, joten innolla testailen, miten homma onnistuu. 

Ternimaito herkkuja (?)

Näin syksyn poikimisruuhkan aikaan on ternimaitoa runsaasti saatavilla. Välillä teen perusuunijuustoa, mutta ihan oikeidenkin juustojen tekeminen kiinnostaa. Hankin apteekista juoksutetta ja kangaskaupasta harsokangasta. Muotti minulla olikin jo ennestään.

Ensin maito lämmitetään ja juoksute hämmenetään sekaan. Juustomassa pitäisi alkaa erottua, mutta jostain syystä nyt siinä kesti aika kauan ja jouduin kuumentamaan maidon melko kuumaksi. Sain kuitenkin paljon massaa. Liekö johtuu ternimaidosta, kun tavallisesta ei yleensä isoa kasaa tule. Sitten puristelin siitä nesteet pois harsokankaan läpi, suolasin ja painelin juuston muotiin & paino päälle. Juusto säilytettiin jääkaapissa seuraavaan päivään ja sitten maistelemaan. Lähinnä maistui puiselta muotilta ja harsokankaalta... Juustomassa pitäisi varmaan maustaa jotenkin. Valkosipuli voisi olla hyvä ja suolaa pitää seuraavalla kerralla laittaa enemmän. Löysin tämän mahtavan sivun, enkä aio tästä kokeilusta lannistua, vaan kokeilla jotain muuta seuraavaksi.

Ternimaidosta tulee myös hyviä lettuja ja pannaria. Tässä äidiltäni saatu herkkupannariohje ihan tavallisesta maidosta. Päälle voi laittaa esim. mansikkahilloa ja vaniljarahkaa. Aiemmin tekemäni omena-pinjansiemenhillokin sopi hyvin pannarin kanssa yhteen.

HerkkuPannari:
2 munaa + 1,5 dl sokeria (vatkataan kevyesti)
8dl maitoa, 1 tl suolaa, 1 tl vaniljasokeria sekoitetaan joukkoon
4 dl vehnäjauhoja joihin on sekoitettu 1 tl leivinjauhetta lisätään taikinaan
ja lopuksi 100g sulatettua voita.

Uuni 225 astetta n. 30 min.

Sitkeä flunssa on vienyt voimia jo reilun viikon ajan. Silti saatiin kunnialla vietettyä kuopuksen 3-vuotissynttärit. Kakuksi tein tällä kertaa robotin. Sisälle tuli mustikka-vadelmamoussea ja päälle Valion suklaakermaa. Hyvä tuli!

Aloittelin myös joulukalenteriprojektin Katja Lahden innoittamana. Itse lähdin toteuttamaan sitä mieheni mummin tekemään pellavaliinaan. Leikkelin taskut vanhasta joululiinasta ja neuloilla siihen voi myös ripustella joulukoristeita/askarteluja oman mielen mukaan. Toivottavasti saan sen valmiiksi ennen joulukuuta. :) Taskuihin on ajatuksena laitella koko perheen yhteisiä joulunvalmistelupuuhia. Vinkkejä otetaan vastaan!

Aamulypsyllä suunnittelin  lasten kanssa puuhastelua pihalla. Esimerkiksi syksyisten lehtien keräämistä, kanalan siivousta, pihan laittoa talvikuntoon yms, mutta aamutoimien, tiskien, pyykkien, siivoamisen ja vispipuuron teon jälkeen ei enää olekkaan niin innostunut olo. Vielähän tässä kerkeäisi. Toisaalta lukuinnostuskin on taas herännyt eli sohvannurkkakin näyttäisi aika houkuttelevalta.

Ensimmäinen paketti salaiselta ystävältä

Viimein saapui postista ensimmäinen paketti salaiselta martta ystävältäni. Paketista löytyi sydänaihio ovikoristetta varten, siihen koristeita ja tietysti suklaata, koska mainostin siitä pitäväni. Lapset oli myös huomioitu karkkiaskein. Ihana paketti ja varmasti tulee sydän käyttöön! Sitä onkin helppo muutella vuodenaikojen mukaan. Kiitos! Jännityksellä jään odottelemaan jatkoa.

Säilöntää

Viime tekstin jälkeen minuun onkin iskenyt säilöntäkärpänen. :) Omenapuut ovat pullollaan omenia ja niistä pitäisi tehdä jotain. Sosetta olen jo keitellytkin useamman satsin ja erilaisia piirakoita on tullut leivottua. Erittäin hyvä tuli Dansukkerin kinuskiomenakakusta. Samasta vihkosesta aion kokeilla muitakin ohjeita.

Myös tomaatit antoivat hyvän sadon, mutta kypsäksi asti ne eivät pihalla ehtineet. Nyt pääsin viimein kokeilemaan paistettuja vihreitä tomaatteja. Ja hyviähän niistä tuli. Jostain syystä kyseinen elokuva on jäänyt mieltä kaihertamaan. Olen nähnyt sen vain kerran varmaan 15 vuotta sitten, enkä edes muista mitä siinä tapahtui, mutta tomaatit ovat jääneet mieleen. Pitäisi joskus katsoa elokuva uudestaan.

Sattumalta löysin vielä monta suurta kesäkurpitsaa kasvimaalta ja niistäkin kokeilin tehdä säilykettä. Se tekeentyy vielä jääkaapissa, enkä mausta osaa sanoa mitään. Jännittävää odotella, onko purkkien sisällöt kuinka herkullisia.

Omena-pinjahillo on varmasti hyvää, koska sitä ehdin jo maistaa purkittaessa. :)

 

Pienistä vihreistä tomaateista kokeilin hilloketta 

Välillä piti jo täydentää purkkivarastojakin. :). Viime perjantain Maaseudun tulevaisuudessa oli vielä chutneyohje, johon tuli kesäkurpisaa, sipulia, omenoita ja vihreitä tomaatteja. Pitihän sitäkin kattilallinen keittää. Sen esivalmistelut kyllä veivät vähän aikaa (vihreät tomaatit eivtä kuoriudu helposti). Toivottavasti vaivannäkö kannatti ja purnukoiden sisältö osoittautuu herkulliseksi.

Kotipuuhia

Ensimmäinen pakkasaamu takana ja sen kunniaksi oli laitettava oikein leivinuuniinkin tulet. Kerran tänä syksynä jo sain savupirtin aikaan, kun uuni ei oikein lähtenyt vetämään. Nyt näyttää vähän paremmalta. Harmittavan vähän olen käyttänyt uunia leivontaan. Lihapatoja ja joulukinkku on tullut uunissa haudutettua. Voisin ottaa talven tavoitteeksi opetella ruisleivän teon. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta en ole oikein mieleiseen lopputulokseen päässyt. Vanha, suvulta peritty juurikin löytyisi pakastimesta.

Muutenkin on syksyisiä puuhia tullut tehtyä. Eilen vaihdoin tupaan syksyverhot. Verhojen vaihto ei ole mitään lempipuuhaa (varsinkaan se silitys.), mutta lopputulos palkitsee. Onneksi nämä syksyverhot ovat helpot silittää, kun ovat niin kapoiset. Täytyy alkaa suosia tällaista mallia jatkossa, kun käy verho/kangas kaupoilla. Meillä on tuvassa kolme isoa ikkunaa, joten kalliiksi tulee tunnelman vaihtaminen. Vielä olen sinnitellyt pitkälti vanhan emännän verhovarastolla.

 Ystävien luona päästiin maistamaan, niin  hyviä maustekurkkuja, että ohjetta piti päästä myös itse kokeilemaan. Purkkiin meni kurkkujen lisäksi paprikaa, sipulia ja valkosipulia. (Kaalistakin kuulemmasopii joukkoon.) Liemessä on etikkaa, vettä, sokeria, suolaa ja sinapinsiemeniä. Oma lisä reseptiin ovat mustaherukanlehdet.

Kefiirin saloihin tutustumassa

Huomasinpa jokunen aika sitten myynti-ilmoituksen maitosienestä. Heti googlettamaan, mikä ihme se on ja selvisihän se: sen avulla voi valmistaa kefiiriä. Kefiirikin oli vain nimenä tuttu tuote aiemmin. Ostin sitten sienen ja se tuli kätevästi postissa maitojauheen seassa. Itse sieni on kukkakaalin näköinen ja n. 2 cm halkaisijaltaan. Sen sitten laitoin lasipurkin pohjalle ja maitoa päälle. Purkkia pidetään huoneenlämmössä n. vuorokausi ja kefiirin pitäisi olla valmista.

Ei meinannut kyllä minulla tulla valmista. Useaan kertaa vaihdoin maidon ja viimein, kun unohdin purkin vähän pidemmäksi aikaa sieltä tulvahtikin vastaan piimäinen tuoksu. Otin sienen uuteen purkkiin ja laitoin kefiirin jääkaappiin kylmentymään. Ilmeisesti se vahvistuu (muuttuu voimakkaamman makuiseksi) vielä viileässäkin ja säilyy parikin viikkoa. Sitten surautin sen sauvasekoittimella tasaiseksi ja maistelemaan! Pidän paljon piimästä ja siltähän kefiirikin maistui, pieni oudompi sivumaku siinä oli, mutta ei mitenkään paha. Kyllä tätä varmasti pystyy juomaan, ja ainakin kanojen, koirien ja kissojen herkkua se on. Eli ei siis turha ostos.

Mureke

Eilen tein ihan älyttömän hyvää mureketta!

Tässä kuvassa näkyy aineet. Lihana on lähitilalta ostettua lammasta ja itse kasvatettua hiehoa. Kanamunatkin on tietysti omasta takaa. Lihaa on n. 600g. Laitoin taikinaan n. 2/3 prk kermaviiliä (siinä turvotin n. 1/2 dl korppujauhohja), pari pientä sipulia silputtuna (en jaksa paistaa silppua, vaikka niin siitä tulisi vielä parempaa. Valkosipulia olisin laittanut, jos sitä olisi jääkaapista löytynyt.) ja vain yhden munan. Sisälle laitoin 4 keitettyä kanamunaa. Mausteiksi suolan lisäksi laitoin jauhelihamaustetta ja Välimeren mausteseosta. Lisämakua antoivat myös murskatut, kuivatut suppilovahverot.

Tältä se näytti ennen uuniin menoa. Asteita 200 ja aikaa meni reilut puoli tuntia. Siitä tuli niin hyvää, etten muistanut ottaa valmiista annoksesta kuvaa ollenkaan. :D Tarjoilin tietysti oman kasvimaan perunoiden ja porkkanoiden kanssa.

Löysin viimeisinä ilmoittautumipäivinä jo kolmannen kerran toteutettavan Salainen Marttaystävä projektin. Onpa tosi jännää odotella tietoa, kenen salainen ystävä minä saan olla ja tietysti milloin oma salainen ystävä ottaa yhteyttä.

 

Salainen Marttaystävä 3

Syksy tulee

Viime päivinä on ollut ihanan syksyisiä päiviä, ja eilen vietimme kesäkauden päätöstä eli Venetsialaisia.  Eläinkunta vaan meillä lisääntyy talvea kohti. Kävimme hakemassa Heinähatun ja Vilttitossun kaveriksi kainuunharmas Aidan. Pässikin on jo varauksessa, kun vaan saisimme sen kotiutettua. Hieman tuottaa päänvaivaa, miten saamme sen pidettyä erossa tyttösistä marraskuuhun asti. Keväällä sitten toivottavasti tiedossa karitsoita.

Ahkera hautojamme Mimmi on taas saanut pesueen alleen. Viisi tipua on nähty ja kolme munaa vielä odottelee, josko niissäkin elonmerkkejä alkaisi kohta näkymään.

Alkukesällä syntyneet kissat Pekka ja Jalmari ovat kasvaneet kovaa kyytiä. Nyt jo touhuavat päivät pihalla puissa kiipeillen ja pihakukkoja vaanien.

Leikkimökki

 Niin saatiin meidänkin pihaan leikkimökki. Kyllä sitä hartaasti lapset odottivatkin. Omenapuun alla, herukkapensaiden takana oli juuri sopiva kohta mökille. Vaikka tavaraa oli jo ennestäänkin, niin pitihän sinne jotain uuttakin ostaa ja leikkihuoneesta viedä hella ja kattiloita, että saa puuroa keitettyä. Ompelin myös aamulla nopsaan uudet verhot, jotka eivät kovin läheistä tarkastelua kestä. Suunnitelmissa olisi kokeilla matonkuteiden virkkausta ja tehdä matto lattialle jollain pikkuliinan ohjeella.

Flunssa on vaivannut pari päivää ja sain viimein hyvän syyn lukea pitkästä aikaa. Tartuin Sofi Oksasen Puhdistukseen ja luin sen yhden päivän aikana. Olipa varsin vaikuttava kirja. Nyt sitten odotellaan elokuvan ilmestymistä. Pitkä aikahan siihen ei enää ole. Huomasin myös, että Oksaselta ilmestyy uusi teos ja varmasti sekin löytää tiensä kirjahyllyyni.

Nukkekokeilu

Koska käsityöinto on nyt kuumimmillaan, niin pitää tehdä montaa työtä yhtä aikaa. Tillkupeiton ja vauvan tumppujen, sukkien ja myssyn lisäksi piti kokeilla tällaisen nuken tekoa. Tyttö sai nimekseen Sade. Seuraavan nuken kohdalla olen jo vähän viisaampi ja mietin kokoamisjärjestyksen uudestaan. Nyt tein vartalon ja pään erikseen ja yhdistin vasta täyttämisen jälkeen. Jälki ei ollut kovin kaunista ja siksi Sade sai myös kaulahuivin.

 Idean sain täältä Mama Bea Makes -sivulta.

Metsän antimia

Muiden lakkakertomusten innoittamana lähdin minäkin retkelle. Kauniita maisemia ja ihania tuoksuja oli reissu täynnä. Kohtuullisen kuuma ja hiostavakin oli upottavalla suolla kävellä. Marjoja löytyi vain kourallinen.

 Mustikoita sen sijaan tuntui olevan. Keräsin piirakka-ainekset ja huomasin, että mustikan keruu käsin ei ole minun hommaa. Onneksi törmäsin metsässä naapureihin, jotka harrastavat puuhaa vähän enemmään ja tein vaihtokaupan: sangollinen mustikoita vaihtui muutamiin litroihin ternimaitoa.

Aina ei tarvitse lähteä kovin kauaskaan. Nämä maukkaat sienet löysin heinaladosta. :)

Pikaruokaa

Tarkoitus oli paistaa edellispäivän keitetyt, uudet perunat sipulin kanssa, ja paistaa appiukon kalastamat kuhafileet toisella pannulla ja lorauttaa kermaa päälle. No, siinä sitten toimittelin muita asioita ja kumosin sipulikerman perunoiden sekaan. Nostelin sitten kalat koko komeuden päälle ja kyllä tuli hyvää!

Plussana vielä, että tämä ruoka on varsin helppo ja nopea tehdä. (Kalat sain valmiina fileinä.) Paistoin kalat voissa ja päälle vähän suolaa & sitruunapippuria. Lautasella puristin vähän myös sitruunamehua joukkoon.

Pipoja

Opettelin vuosi sitten tekemään pipoja. Silloin valmistui lähinnä harjoittelukappaleita, mutta nyt muistelin vanhoja, ja sain ihan käyttökelpoisiakin yksilöitä aikaan. Pääkallopipo on tehty vuorettomana vanhasta, pieneksi jääneestä paidasta.

 Pallopipo on ihan uudesta kankaasta ja apinapipoon leikkelin vanhan potkuhaalarin, jota ei juurikaan tullut käytettyä. Nämä ovat vuorellisia ja ihan liian lämpöisiä näille keleille.

Tämä perhospipo on myös paidasta tehnyt. Kauluksen koristenauhan ratkoin myös irti ja käytin alareunaan. Malli oli varsin tyytyväinen tähän.

Kasvimaan satoa

Keväällä innostun aina kovasti kasvimaasta, ja kylvän kaikenmoisia siemeniä maahan. Tänä keväänä maltoin mieleni ja laitoin vain perusvarmoja kasveja. Kesän tullen hoito jää kuitenkin vähemmälle ja rikkakasvit valtaavat alaa. Satoa kuitenkin saan jo salaatista, perunasta, sipulista, punajuuresta ja pieniä porkkanoitakin voi mutustella harvennuksen yhteydessä.

 Vielä odottelen herneiden, kesäkurpitsan, tomaattien ja lantun valmistumista. Tilli jostain syystä ei lähtenyt kasvamaan ollenkaan, ja kasvihuoneen tomaatteja ja kurkkuja on hidastanut muovin puuttuminen rungon päältä.

Tilkkutyö

Pitkästä aikaa innostuin käsitöistä. Vanhat kangaspussit esiin ja tilkkupeittoa ompelemaan. Tällainen siitä sitten tuli. Vielä pitäisi käydä ostamassa taustakangas ja ehkä vanulevy sisälle.

Ajatuksena olisi kokeilla myös mekon ompelua. Ihana maatuskakangas on odottanut kaapissa inspiraatiota jo reilun vuoden. Jostain pitäisi löytää helppo ohje, kun en ole vaatteita juurikaan tehnyt.

Osakatsaus pihapiirin eläimiin

 Lampaat kotiutuivat kesäkuun alussa.

Pihakukot kuoriutuivat keväällä. Ovat löytäneet hyvän päivälepopaikan.

Kissanpennut syntyivät parisen kuukautta sitten.

Mansikkahilloa

Kokeilin tehdä mansikkahilloa ensimmäistä kertaa. Hillosokerin määrä tuntui hurjalta ja vähensin sitä oma-aloitteisesti. Tulos: mansikkakeitto. Ensi kerralla viisampana hillonkeittoon.